Piknik Île de la Citéllä & muita

Eilen päätimme viimein toteuttaa haaveen piknikistä Île de la Citéllä. Haimme lähellä sijaitsevasta boulangeriesta täytettyjä patonkeja (jonka ranskaksi lausuminen sujuu muuten päivä päivältä hieman varmemmin) ja limut ja suuntasimme keskustaan. Eikä muuten oltu ainoita. Ihmiset tulivat yksin, kaksin tai perheen kera nukkumaan päiväunia ja/tai lounaalle istuskelemaan puiston nurmialueelle tai auringon lämmittämälle reunakiveykselle.

 

 

Île de la Cité -saari halkoo Seine -jokea sijoittuen toiselta laidaltaan 1. ja toiselta 4. arrondissementille. Toisessa päässä saarta sijaitsee Notre Damen katedraali. Visiitti sinne jäänee syksymmälle, jahka jonot ovat hieman lyhentyneet :)

Patonkien jälkeen suuntasimme kuvissakin näkyvälle Pont des Arts -sillalle. Romantiikan nälkäisten kansoittamalla paikalla riitti eilenkin kävijöitä, joista useat pysähtyivät omat lukkonsa sillan kaiteeseen lukitsemaan.

 

Vastapainona eilisen päivän leppoisalle ympäriinsä haahuilulle päätimme sitten tänään tarttua härkää sarvista ja lähteä koettamaan onneamme pankki- ja vakuutusasioiden kuntoon laitossa. Olimme kuulleet paljon huonoja kokemuksia asioiden hoidosta ranskalaisten pankkien kanssa. Mitkään muut ennakkoluulot ja -tiedot eivät onneksi pitäneet paikkaansa, kuin se, että englannin kieli edelleenkin osoittautui hankalaksi. Onneksi paikalla ollut nuori virkailijaneiti otti meidät huostaansa ja saimme asiat hoidettua uskomattoman helposti. Jo ensi viikolla saan pankkikortin uudenkarheaan ranskalaiseen pankkitiliini! Voin siis lämpimästi suositella Societe Generale -pankkia ja sen Boulevard Barbèsilla sijaitsevaa toimistoa niille jotka jatkossa painivat samojen asioiden parissa :) 

Yleisestikin tämä ranskalaiseen yhteiskuntaan integroituminen on tähän asti sujunut käsittämättömän kätevästi. Sen lisäksi, että käytännön asiat tänne asettautumisen järjestelyissä ovat hoituneet helposti, olemme hyvää vauhtia ranskalaistumassa joissakin pienissä päivittäisissä asioissa. Bonjour, bonsoir, pardon tulevat jo selkärangasta. Hyvää päivää voi toivottaa tarjoilijalle vaikkei ravintolaan olisi astumassakaan. Ruokailuajat ovat muuttuneet ehkä radikaaleimmin. Kohteliaisuuskäytännöt metrossa ovat aivan omaa luokkaansa. Miehiä nousee penkeiltä uskomattomilla reflekseillä jos vanhempi ihminen tai äiti lastensa kanssa yhtään näyttäisi siltä, että halajaisi istumaan. Omat lukunsa ovat myös kaupassa käynnit: vaikka valikoimiltaan laajoja supermarketteja löytyykin, on tuore leipä erillisestä leipomosta silti ehdoton hankinta. Samoin erilaiset pienet herkut; kakut, croissantit, macaron -leivokset.. Ne sulavasti korvaavat karkit ja valmisjäätelöt. Eikä se ole ollenkaan huono vaihtoehto :)

Huomenna ajattelimme käydä Père-Lachaisen hautausmaalla paikallistamassa ainakin Edith Piafin. 

Padam, padammm...
Laura

Jalkapatikassa

Torstaina ostettujen 3n päivän Paris visite -korttien virta loppui eilen, joten sunnuntai sujui perinteisemmin jaloitellen Sacré-Coeurilta aina Moulin Rougelle asti. Kivaa oli niinkin. Suuri osa nähtävyyksistä meneekin ohi maan alla seikkaillessa. Patikoimme Montmartren kukkulalta alaspäin pieniä sivukujia pitkin vailla sen tarkempia koordinaatteja päätepisteeseen, karttakin kun jäi kotiin. Matkan varrelle mahtui vehreitä pikkukatuja, toinen toistaan somempia pieniä ravintoloita ja erinäköisiä gallerioita, museoita ja katumyymälöitä.

 Näistä ei voi mennä ohi. Ei onnistu. Yritettiin.

 

Täällä käytiin kääntymässä. Selailtiin hintoja näytökseen; 178€ per pää olisi näytös kera illallisen. Tahi 105€ päätä kohden ilman sapuskoita. Jospa tänne edes kerran tämän vuoden aikana pääsisi! Voi tosin olla, että noilla hinnoilla tullaan kotiin lähikebabbilan kautta...

Löydettiin sattumalta hyvin varusteltu boulangerie, josta sai sunnuntainakin tuoretta ruisleipää! Oli muuten eri hyvää.

Ai niin! Ja löydettiinpä omasta korttelista pubi, missä näytetään ranskan liigaa suorana. A vot! Voiko sunnuntaitaan enään paremmin viettää :)

Täällä se on ! Pariisi !

Yli 12 tunnin juna-, lento- ja metromatkustamisen jälkeen saavuimme Pariisiin Montmartrelle toissapäivänä noin klo 10 illalla. Kuusikymmentä kiloa matkatavaroita ja niitä raahaamassa kaksi nääntynyttä suomalaista ei ollut varmasti kovin kaunis näky hämärtyvässä elokuun illassa. Huolimatta pienistä harhaan osuneista suunnistuksista pääsimme kuitenkin onnellisesti perille uuteen kotiin, kiitos siitä avuliaiden paikallisten.

Sacré-Coeurin kupeessa asustamme nyt pientä sympaattista kaksiota, jonka onnistuimme vuokraamaan jo Suomesta käsin. Talo on 1900-luvun alussa rakennettu nelikerroksinen pienkerrostalo, jonka sisäänkäynti on rauhalliselta yksisuuntaiselta kadulta. Vaikka etuovelta 30 metrin päässä on viisi ravintolaa ja pian sen jälkeen alkavat turistihulinat, ei melu tänne onneksi kantaudu. Asuntomme kaikki ikkunat ovat sisäpihalle päin, jossa on pari puuta ja pensasta ja erinäisiä kukkaistutuksia. Asuntomme sijaitsee 2. (ranskalaisittain 1.) kerroksessa.

Viljo! Keittiön ikkunan takaa ruukusta löytyi nääntynyt viherkasvi. Asunto on ollut tyhjillään 1.5 kk, jonka ajan Viljoksi ristimämme uusi perheenjäsen on ollut luonnon kastelun armoilla. Muutaman vesimukillisen jälkeen hän osoittaa jo huomattavia elpymisen merkkejä.

Nämä ensimmäiset päivät ovat kuluneet Sacré-Coeurin elävää korttelistoa ihmetellessä, ruokaa etsiessä ja yleensä varustautuessa elämään Pariisissa seuraavat kymmenen kuukautta. Moni asia Ranskassa on, ei-niin-yllättäin, eri tavalla hoidettavissa kuin Suomessa. Onneksi olemme tähän asti olleet tekemisissä maailman pitkäpinnaisimpien asiakaspalvelijoiden kanssa. Nämä hetket ovat valaneet uskoa siihen, että kyllä täällä voi elää. Jos siitä koskaan epäilystä olikaan!


Bisous,

Laura

Minä täällä moi

Heippa.

Mun nimi on Laura. Tulin Pariisiin opiskelemaan taidehistoriaa ja kirjallisuutta Nanterren yliopistoon lukuvuodeksi 2012-2013. Mukaani Suomesta sain avopuolisoni, joka tuli viettämään tänne vuorotteluvapaavuottaan. Tervetuloa blogin myötä meille!

Bisous,
Laura