palattiin noin viikko sitten etelän roadtripiltä. Kierreltiin Välimeren Ranskan puoleista rantaviivaa Monacon, Nicen, Cannesin ja Marseillen kautta lopuksi kaartaen sisämaahan päin Peyzac-le-Moustieria, maaseudulle serkkutyttöä moikkaamaan. Viikkoon mahtui paljon aurinkoa, hyvää ruokaa, merta ja ajokilometrejä.
Juhannusviikko on sujunut helteisessä säässä edellisiä matkalaukkuja purkaen ja seuraavia pakaten sitä viimeistä lähtöä varten. Uusi matkalaukku kiristelee saumoistaan kun vielä puolet tavaroista kerää pölyä lattioilla, hyllyillä ja tuolinselkämyksillä. Mistä tätä roinaa näin kerty ?!
Juhannusaattoa juhlittiin eilen hieman perinteistä poiketen. Iltakävelyä Châteletiin rytmittivät erilaiset bändikokoonpanot sillä Fête de la musique oli jalkautunut vähän joka kadunkulmaan. Tämä oli taas yksi niistä tapahtumista, joissa koko Pariisi oli paikalla kaikissä ikäluokissa edustettuna ; suuri osa yleisöstä seurasi menoa myöhään iltaan vaunuissa istuen. Aktiivinen kansa, nuo ranskalaiset.
Paikallinen nuoriso soti vehnäjauhoilla. Hauskalta se sivullisesta näytti, mutta syytä toimintaan en rohjennut mennä kysymään..
Kahviloista oli kannettu tuolit, pöydät ja dj:t kävelykaduille. Musiikki soi kaikkialla aamuun asti, yötöntä yötä täälläkin osataan pitää :).
Löydettiin metrosta uusiavanhoja tuttuja erasmuslaisia. Viimeisiä päiviä viedään yhden jos toisenkin kohdalla - ja meno oli sen mukaista :)) Itsekin sain männä viikolla hoidettua vaihtokauden kunniakkaaseen päätökseen ; nimmari ja leima todistukseen. Luonnollisesti pienen neuvottelun jälkeen.
Sitten olisi enää oikeastaan jäljellä muutamat jäähyväiset, sekä ihmisille että kaupungille. Melkoisen haikeaa on ollut viimeisen viikon, kun jokaista kadunkulmaa katsoo kuin viimeistä kertaa. Ollaan käyty jo hyvästelemässä suosikkiravintolat ja kiertämässä viimeiset aiemmin vierailemattomat museot. Näistä viimeisistä päivistä ja tunneista yritetään ottaa kaikki irti. Sitten Suomessa ehtii stressaamaan asunnoista ja opintojen aloittamisesta ja muusta :)
Yritän kirjoittaa myöhemmin loppupäätelmän vaihtovuodestani. Nyt on siihen pää liian täysi ja olo tyhjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti